Onks kivaa?

Viikolla 20 kävin viidellä paikkakunnalla pitämässä ”Kipinää kesään”–koulutuksen. Tapasin 107 konsulttia/päällikköä, joiden toivoin saavan puheistani ja vinkeistäni kipinää omaan kesäajan toimintaansa. Ensin kumosimme harhakuvitelmia, jotka liittyivät kesän ja kynttilöiden ”yhteensopimattomuuteen” ja samalla innostimme niin itseämme kuin toinen toistamme. Innostuksen ollessa ylimmillään tartuimme puhelimeen ja soitimme 10 - 15 minuutin ajan kutsuvarauksia erilaisia teemoja tuleville emännille/isännille tarjoten. Eräskin konsultti aivan tärisi innosta ja jännityksestä, eikä ihme, sillä hän sai peräti kuusi uutta kutsuvarausta kesälle! Eräs melko uusi konsultti puolestaan totesi: - Nyt tajusin, pitää vain uskaltaa kysyä rohkeasti. Näinhän se on. Jos et edes kysy, vastaus on aina ei.



Salainen puutarha -teema





Meri ja majakka -teema

 Koulutuskierroksen päättyessä minulla oli todella hyvä mieli, olinhan nähnyt iloisia kasvoja ja monia onnistumisia. Voitko uskoa, että uusia kutsuvarauksia tuli yhteensä 127! Vanha sanonta ”Kun onnistuu, niin innostuu ja kun innostuu, niin onnistuu.” piti jälleen paikkansa. Kaikki on kiinni omasta asenteesta.

Uskommeko omaan asiaamme ja siihen, että kaikki on mahdollista? Lannistummeko vastoinkäymisistä vai yritämmekö uudelleen, kunnes onnistumme? Sanotaan, että pessimisti ei koskaan pety, mutta mitä jos päättäisitkin nähdä lasin puoliksi täynnä sen sijaan, että harmittelisit sen olevan puoliksi tyhjä? Kannattaa kokeilla, vai mitä?

Lopuksi palaan tämänkertaiseen otsikkooni ”Onks kivaa?” Näen tämän kysymyksen aina lenkillä käydessäni. Joku on sen katuun kirjoittanut ja siinä se minua odottaa lenkkipolun varrella. Joka kerta tämä yksinkertainen kysymys saa minut miettimään omaa elämääni ja siihen liittyviä asioita, kuten työtäni.  - Kiitos kysymästä, kyllä minulla on kivaa - edelleen. J

Miten sinä vastaat, kun sinulta kysytään: -Onks kivaa?