Onks kivaa?

Viikolla 20 kävin viidellä paikkakunnalla pitämässä ”Kipinää kesään”–koulutuksen. Tapasin 107 konsulttia/päällikköä, joiden toivoin saavan puheistani ja vinkeistäni kipinää omaan kesäajan toimintaansa. Ensin kumosimme harhakuvitelmia, jotka liittyivät kesän ja kynttilöiden ”yhteensopimattomuuteen” ja samalla innostimme niin itseämme kuin toinen toistamme. Innostuksen ollessa ylimmillään tartuimme puhelimeen ja soitimme 10 - 15 minuutin ajan kutsuvarauksia erilaisia teemoja tuleville emännille/isännille tarjoten. Eräskin konsultti aivan tärisi innosta ja jännityksestä, eikä ihme, sillä hän sai peräti kuusi uutta kutsuvarausta kesälle! Eräs melko uusi konsultti puolestaan totesi: - Nyt tajusin, pitää vain uskaltaa kysyä rohkeasti. Näinhän se on. Jos et edes kysy, vastaus on aina ei.



Salainen puutarha -teema





Meri ja majakka -teema

 Koulutuskierroksen päättyessä minulla oli todella hyvä mieli, olinhan nähnyt iloisia kasvoja ja monia onnistumisia. Voitko uskoa, että uusia kutsuvarauksia tuli yhteensä 127! Vanha sanonta ”Kun onnistuu, niin innostuu ja kun innostuu, niin onnistuu.” piti jälleen paikkansa. Kaikki on kiinni omasta asenteesta.

Uskommeko omaan asiaamme ja siihen, että kaikki on mahdollista? Lannistummeko vastoinkäymisistä vai yritämmekö uudelleen, kunnes onnistumme? Sanotaan, että pessimisti ei koskaan pety, mutta mitä jos päättäisitkin nähdä lasin puoliksi täynnä sen sijaan, että harmittelisit sen olevan puoliksi tyhjä? Kannattaa kokeilla, vai mitä?

Lopuksi palaan tämänkertaiseen otsikkooni ”Onks kivaa?” Näen tämän kysymyksen aina lenkillä käydessäni. Joku on sen katuun kirjoittanut ja siinä se minua odottaa lenkkipolun varrella. Joka kerta tämä yksinkertainen kysymys saa minut miettimään omaa elämääni ja siihen liittyviä asioita, kuten työtäni.  - Kiitos kysymästä, kyllä minulla on kivaa - edelleen. J

Miten sinä vastaat, kun sinulta kysytään: -Onks kivaa? 



PartyLite arkea, viikko 19/2013

Viikon kyydit: kaksi junamatkaa, kolme taksimatkaa, yksi lento ja laskematon määrä autokyytejä.

Viikon aikana nähdyt paikkakunnat: Hämeenlinna (ja kaikki paikkakunnat vilahdukselta junan ikkunasta välillä Hämeenlinna-Pasila) ja Helsinki.

Viikon työtehtävät: useita, mutta mm. aluekokoukseen osallistuminen + siellä koulutusosuus, konferenssin suunnittelua, pari puhelinpalaveria ja ”Kipinää kesään” –koulutuskierroksen läpikäynti ja valmistelevat työt eli pöytien rakentamista, arvontatuotteiden paketoimista, tuotteiden pakkausta, auton lastausta jne.

Viikon paras ruoka: grillatut jättikatkaravut, parsarisotto ja pistaasivinaigrette paikassa Salutorget, Helsinki.

Viikon moka: tuli tehtyä taas useampi(kin), mutta hotellilla tein ”näyttävän” sisääntulon juuttumalla automaattiovien väliin – minä toisella puolella ovea ja laukku toisella…

Viikon mieleenpainuvin hetki: tapasin henkilön, jonka karisma ja kyvyt vakuuttivat. Kyseisen henkilön tapaavat myös kaikki PartyLite konferenssiin osallistuvat!

Viikon parhaat naurut: sain lukiessani Facebookista tilapäivitystä, jossa kylmävahaliuskojen käyttö johti ennalta arvaamattomiin ja toinen toistaan kiperämpiin tapahtumiin. Koetin aikani pidätellä naurua, kunnes en enää pystynyt hillitsemään itseäni ja niinpä purskahdin nauramaan ääneen (kuuluvasti). Ai niin, tämä tapahtui junan neljän hengen työskentelyhytissä, jossa en ollut yksin.

Viikon onnistuminen: ei sattunut tällä kertaa omalle kohdalle, mutta rakas kummipoika suoritti kevytmoottoripyöräkortin teoriaosan menestyksellisesti. Onnistumisen kunniaksi joimme pullakahvit katsastusaseman läheisyydessä sijaitsevassa kahvilassa.

Viikon arvosana: 9+, sillä aina on varaa parantaa… J

Hyvää äitienpäivää 12.5. kaikille äideille!

SoMea pukkaa!

Päivän sana on SoMe eli sosiaalinen media. Itse pärjäsin pitkään pelkästään kännykän ja sähköpostin avulla päivittäisistä rutiineista ja yhteydenpidosta. Jossain vaiheessa ystävät alkoivat kysellä, miksi en ole VIELÄ Facebookissa ja niinpä sitten avasin FB-tilin. Yllättäen minua pyysivät kaverikseen henkilöt, joita en ollut tavannut vuosiin! Hauskinta oli, että juttu jatkui siitä, mihin se oli kouluaikoina tai entisessä työpaikassa jäänyt. Vaikka kirjoittelu onkin vähäistä niin kurkkaus Faceen ja tiedän, missä rouva X (entinen neiti Y) mennä viipottaa ja mitä ruokaa hän tuli tänään laittaneeksi perheelleen…

Luokanopettajan työn vaihduttua PartyLiten kouluttajaksi olen alkanut viettää aikaani entistä enemmän SoMessa. Työhöni liittyvän informoitavan asian kun saa todella helposti ja nopeasti jaettua Facebookin kautta siellä oleville konsulteille ja päälliköille. Eihän se tietenkään korvaa henkilökohtaista kontaktia, mutta näin saavutan satoja ihmisiä yhdellä kertaa ja lähes reaaliajassa. Samalla voin lukea heidän tilapäivityksiään, jotka niin monesti ovat tuoneet hymyn omillekin kasvoilleni. Tykkää nappia on tullut painettua lukemattomia kertoja.

Joskus olen lueskellut toisten kirjoittamia blogeja, kuten tällä viikolla, kun ruotsalainen kollegani Birgitta aloitti oman bloginsa kirjoittamisen. Ja tässä sitä nyt ollaan! Tuskin ehdin Birgittaa onnitella uudesta ”aluevaltauksesta”, kun jo huomaan kirjoittavani tätä omaa (niin uskomatonta kuin se onkin) ensimmäistä blogitekstiäni!

Nyt jännittää lähes yhtä paljon kuin kuun vaihteessa, jolloin odottelin huhtikuun tuloksia. Itse asiassa huhtikuu meni loistavasti, sillä löimme viime vuoden huhtikuun! Nyt jännitän sitä, lukeeko blogiani kukaan ja keksinkö jutun juurta kirjoituksilleni? No, se jää nähtäväksi.

Tervetuloa seuraamaan, miten PartyLite on mukana minun arjessani ja myös juhlassa. :)



PS. Kokouksissa kirjoitan muistiinpanot (edelleen) ihan vaan kynällä tämän vihkon sivuille… ;)